Piekana

Oi oisinpa uljas Piekana, niin nousisin lentohon...

Piekana Toukarin pellon yllä maaliskuussa 2016.

Valkoselkätikka

Vielä kymmenen vuotta sitten valkoselkätikan näkeminen olisi tuntunut kuin lottovoitto. Hieno lintu on nähdä nytkin. Tämä naarastikka tuli luonnollisessa ja tyypillisessä elinympäristössään, lähes samassa kohtaa kuin muutama päivä sitten kuvaamani peukaloinen - Teemuluodon lintutornin pol un varrella 10.3.2016.

 

 

Peukaloisen paluu

Aikaa lintukuvauksesta on vierähtänyt, ja vielä enemmän bloggauksesta. Mutta nyt onnisti. Sattumoisin otin oikean kameran mukaan ja hetken seurailtuani tilannetta peukaloinen asettui kuvattavakseni Teemuluodon tornin polunvarrella sunnuntaina 6.3.2016. Muutama kuva onnistui mielestäni hyvin, vai mitä?

Törmäpääskyjen kerrostalo

Yksin, vaan ei yksinäinen?

Törmäpääskyjä on hauska seurata niiden pesimäpuuhissa. Kuvaaminenkin onnistuu sopivassa paikassa. Aivan ihanteellista se on Kylmäpihlajan satama-altaassa - voi itse istua laiturin reunalla lähellä lintuja ja antaa tilanteiden kehittyä. Aina kuitenkin on yllättävää, miten nopeasti linnut liikkuvat ja toisaalta joskus odottavat pitkähkönkin aikaa ennekuin sinkoutuvat taas lentoon.

Kolmen kopla.

Tässä mennään taas.

Vauhtia riittää

Riskilä

Riskilän tunnistaa helposti valkoisesta siipilaikusta ja punaisista jaloistaan.

Riskilä on hieno, pieni merilintu. Nämä riskilät kuvasin Kylmäpihlajassa 18.6.2012. Linnut olivat satama-altaassa, eivätkä tuntuneet pahemmin häiriintyvän sen paremmin kuvaajasta kuin sataman liikenteestäkään.

Hauska oli myös huomata, että kun keskittyneesti kuvasin vedessä uivia lintuja, kotona huomasin kennolle tarttuneen myös kolmannen linnun - se istuikin kivellä. (Näin kyllä linnun myös livenä kuvaterssani, mutta vasta sitten, kun se oli asettunut kaveriensa vierelle veteen.

Riski(lä) business.

Lentoon!

Kuvaa kaksi, saat kolme.

Kottaraisia Sarkkilajärvellä

 Kottaraispariskunta ruokki poikasiaan Sarkkilajärvellä, ilta-auringossa 18.5.2011.

Sinirinta

Sinirinta on ollut nyt mökkipihamme vieraana jo kolmen päivän ajan. Kaksi koirasta ja yksi naaras on ollut näkyvillä. Linnut ovat melko pelottomia ja tulivat katsomaan lähemmäs kuka siellä oikein liikkuu. Kameran sulkimen äänikin tuntui herättävän vain hieman ihmetystä. Ehkäpä nämä pohjoisessa pesivät linnut kohtaavat ihmisen niin harvoin, että pelkoakaan ei ole kehittynyt.

Koiraan värit ovat upeat ja naaraskin on varsin kaunis. Molemmat liikkuvat vilppain askelin nurmella.

JK. Suomen Luonto -lehdestä 5/2016 (2.6.2016) luin, että kyseessä on sinirinnan pohjoinen alalaji. Eteläisellä alalajilla on valkoinen kurkkutäplä.