Isolepinkäinen, Lanius excubitor

Tämä isolepinkäinen vietti iltapäiväänsä 23.9.2008 Viron Matsalussa, Suitsun luontotornin läheisellä kasarialueella. Tuttavuus oli miellyttävä, koska kesän aikana olin seurannut pikkulepinkäisen (Lanius collurio) elämänmenoa Nimettömällä karilla Porin edustalla. Linnut ovat molemmat melko pelottomia ja niitä on helpohko kuvata.

Lintu oli oksallaan kun menimme torniin vähän kolmen jälkeen iltapäivällä ja kun lähdimme se asettui tien varteen autosta kuvattavaksi hyväksi aikaa kunnes sitten pyrähti lentoon.

Meriharakka

Meriharakka, Haematopus ostralegus, näkyy ja kuuluu merenrannikolla liikkuessaan. Kuvaajalle lintu on kiitollinen - viihtyy usein paikallaan kauniisti seisten, ei ole erityisen arka. Ja lentää suoraviivaisesti, vaikkain melko nopeasti.

Nämä kuvat ovat läheisiltä paikoilta Porin Arvekarin tuntumasta. Toinen, ilatkuva, on toukokuulta 2007 ja lentokuva kesäkuulta 2008.

Haahka

Haahka, Somateria mollissima, on kaunis, suurehko, merellinen lintu. Se kuuluu Suomen alkuperäiseen linnustoon. Siipien väli saattaa kasvaa yli metriin. Haahka syö päasiassa sinisimpukoita ja sen höyhenet ovat tunnettuja makuupussin täytteenä.

Olen kuvannut haahkoja useaan otteeseen Porin Reposaaren tuntumassa, Arvekarin ja Tahkoluodon maisemassa.

Haahka on kaunis. Varsinkin uroslinnun mustavalkoinen pelkistetty, posliinimainen olemus tekee vaikutuksen. Oheisen haahkauroksen kuvasin toukokuussa 2007 ja haahkapariskunnan toukokuun 4. päivänä 2008.

Haahkaa on aikoinaan pidetty kotieläimen tapaan, se kuulemma kesyyntyi suhteellisen helposti, vaikka sitä on sen nykykäytöksen perusteella on vaikea uskoa.

Auringossa, meren äärellä, kesän kynnyksellä. Ihmekös jos haahkaa urputtaa ja kaakattaa. Urosten pehmeä huuto ja naaraan kalkatus ovat osa meren äänimaisemaa.

Yritän kuvata lentävän haahkan maisemassaan, meri saarineen, rantoineen - taivas siltana niiden yllä.